Eräänä päivänä Sankaritar kysyi lastensa isältä olisiko hänen mahdollista tulla vahtimaan lapsia sovituista päivistä poiketen, että hän pääsisi joogaan. Mies suostui ja niin Sankaritar lähti salille torstaiaamuisen joogatuntinsa sijaan keskiviikko iltana.
Mitä sillä oli väliä, että kyseessä oli edistyneiden ryhmä. Jooga oli joogaa, eikö?
Seuraavana aamuna lihaksissa tuntui vain vähän ja Sankaritar oli positiivisesti yllättynyt. Olisiko hän sitten jo "edistynyt" joogi? Noin niin kuin muutaman kuukauden joogauksen jälkeen.
Iltaa kohden selvisi, ettei todellakaan ollut. Jokainen liike muistutti siitä. Oli se sitten sormen heilautus tai hengitys...
Sankaritar mietti, mitenköhän lauantain 10km kilpailu menisi tässä kunnossa, mutta päätti sitten että se menisi näin: Sankaritar menisi juoksuun, seisoisi starttiviivan takana, sitten hän juoksisi (laittaisi jalan toisensa eteen) ja lopulta hän olisi maalissa. Voilà!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti