Maali on vain yksi etappi

Oli taas aamu. Oli taas olo, ettei huvittanut. Sankaritar ihmetteli suuresti, mistä tämä valtava, jatkuva vastus. Miksi juoksemisesta oli tullut työtä juuri nyt. Miksi siitä puuttui keveys, ilo ja onnistumisen tunne?

Viimeisen kahden vuoden aikana ja miksei jo sitä ennen, koko pitkän vauvaputken aikana, Sankaritar oli oppinut yhden asian erinomaisesti: tunnelikatseen ja putkiaivoisuuden. Tai positiivisesti sanottuna hän oli oppinut keskittymään olennaiseen.

Silloin, kun joku asia ei huvittanut, piti vain laittaa silmät kiinni ja sukeltaa läpi.

Olo oli silloin vähän kuin mutavesiesteen edessä Cross Challengeissa. Kilpailussa oli ollut haiseva mutainen vesilammikko, joka piti uida päästä päähän juoksuvaatteissa ja kengissä, tietenkin. Keskelle allasta oli laitettu laidasta laitaan puunrunko juuri veden rajaan niin, että sen alta ei päässyt muuten kuin sukeltamalla.

Oli siis vain laitettava silmät kiinni ja menoksi!

Kolmen alle kouluikäisen lapsen yksinhuoltajan elämässä oli paljon asioita, jotka eivät olleet mukavia tai kivoja. Jotka eivät huvittaaneet tai olivat rasittavia. Ja silti ne oli vain tehtävä. Koska jos niitä ei tehnyt itse, niitä ei tehnyt kukaan. Elämä vain oli, eikä se ollut sellaista vain yksinhuoltajilla!

Lenkin alussa Sankaritar laski jokaisen kilometrin kohdalla, 10,5 km, 9 km, 8 km perille. Kunnes hän huomasi kuinka raskasta oli ajatella kokonaisen tunnin ajan vain yhtä: maalia. Joskus tuo ajatus oli lohdullinen. Joskus se suhteutti matkaa. Mutta tuona aamuna se rajoitti Sankarittaren ajatuksia. Tuntui, kuin ajatus maalista olisi jarruttanut matkaa jostain sieltä kahdeksan kilometrin takaa - kuin hylkivä magneetti.

Silloin Sankaritar päätti, että nyt vain juostaan. Ei mietitä sen kummemmin.

Juoksen, en ajattele. Askel, toinen, kolmas. 

Sankaritar huomasi, kuinka askel muuttui keveämmäksi. Ja matka muuttui sitäkin helpommaksi, kun hän sijoitti maalin yhdeksi ohikulkevaksi vaiheeksi pitkän matkan varrelle. Juoksua olisi sitä ennen ja sitä olisi sen jälkeen. Maalilla ei ollut merkitystä. Maali ei enää ollut raja, lukko, pysähdys, stoppi.

Niin, maali oli vain yksi etappi.