Sankaritar vietti paljon aikaa yksin.
Hän teki
työnsä yksin kotona, ei täydessä toimituksessa. Iltapäivisin ja iltaisin
hänellä oli pienet lapset vahdittavana. Iltapäiväisin Sankaritar istui
leikkipuistossa ja iltaisin lähes aina yksin kotona. Vapaailtoja hänellä
oli lähinnä kahden viikon välein.
Sankaritar ei ollut
tyytymätön järjestelyyn. Hän ei ollut katkera ja surukin oli suureksi
osaksi jo väistynyt. Sankaritar oli kiitollinen siitä, että lapset
asuivat hänen luonaan ja, että hän sattoi viettää niinkin paljon aikaa
heidän kanssaan. Kaiken lisäksi vapaaviikonloput olivat pienten lasten
äidille luksusta! Kuinka moni vanhempi sai säännöllisesti kaksi
kokonaista lapsetonta päivää ja aikaa itselleen?
Mutta
Sankaritar oli tottunut jakamaan elämänsä toisen aikuisen kanssa. Ja
niin joskus harvoin Sankarittaren sydämessä itävä yksinäisyyden siemen
nosti päätään. Oli aikoja, kun siemen versosi ja kasvatti mielen täyteen
rikkaruohoja. Niiden seasta oli vaikea löytää sitä arvokasta hedelmää,
minkä tämä erikoinen ja haastava elämänvaihe tarjosi.
Hetkittäisestä
yksinäisyydestä riippumatta Sankaritar oli kahden viimeisen vuoden
aikana tajunnut olevansa yksinjuoksija. Ei kohtalon jakelemana tilana, vaan ennemminkin sisäisenä asenteena.
Yksinjuoksija-asenne näkyi monessa, mutta kaikista selkeimmin siinä, että Sankaritar tosiaan juoksi mielellään yksin.
Juostessaan
yksin sai määritellä itse vauhdin, reitin ja ajankohdan. Ajatella
rauhassa, käydä asioita läpi mielessään tai kuunnella musiikkia. Kukaan
ei puuttunut tehtyihin päätöksiin. Ei tarvinnut tehdä kompromisseja.
Joskus
Sankaritar epäili, että oli jo niin tottunut juoksemaan yksin, ettei
enää edes osaisi jakaa polkua toisen kanssa. Ei enää kykenisi siihen, että
toinen haluaisikin juosta toista kautta, eri suuntaan tai vaikka
pysähtyä ihastelemaan maisemaa.
Perjantai todisti ainakin
juoksun kannalta toista: Sankaritar lähti tunnin lenkille ystävättärensä
kanssa ja huomasi, kuinka hyvää vaihtelu teki!
Yksinjuoksija osasi sittenkin juosta vielä kaksinkin. Niin, ainakin juosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti