Joustavuus

Joku oli sanonut Sankarittarelle, että maratontreenissä piti pitää joustavuudesta huolta. Lihasten joustavuudesta. Siitä, ettei akillesjänne napsahtanut yhtäkkiä poikki. Että askel olisi joustava. Ja treeniohjelma - jos tuli yllätyksiä matkan varrelle.

Sankarittarella ei ollut kovin elastinen olo.

Tuntui, kuin ei olisi taipunut mihinkään. Akillesjänne tuntui sekin aivan liian lyhyeltä. Herätessään hän huomasi kiristelleensä yöllä hampaita.

Näinkö tämä alkaa? Päiviä on takana tasan kolme ja minulla on jo kireät lihakset ja stressi!

Sankaritar oli hyvä noudattamaan ohjelmia ja sääntöjä. Hänellä oli kohtalaisen hyvä itsekuri. Se vain oli. Se oli yksi Sankarittaren hyvistä puolista.

Mutta kaikella elämässä oli kääntöpuolensa.

Sankarittarella oli taipumus muuttua kireäksi ja joustamattomaksi havitellessaan jotain tavoitetta. Silmille ilmestyi hevosen silmälaput, sellaiset, jotka estivät häiriötekijöitä. Mieleen muodostui helposti lokeroita ja ruutuja, joilla oli läpäisemättömät seinät. Sellaiset, jotka eivät missään tapauksessa joustaneet. Jos eteen tuli jokin yllättävä este, Sankaritar meni helposti paniikkiin. Tai ainakin ahdistui.

Olet oikea taulukkopää! Kireä hikipinko! Sinulla on kontrollipakkomielle!

Sankaritar oli ensin olevinaan kuulematta Syyttäjän haukkuja. Mutta päätti sitten olla nielemättä sellaisia syytöksiä. Hän oli käynyt liian kovan koulun, antaakseen Syyttäjän kohdella häntä niin röyhkeästi ja epäoikeudenmukaisesti.

Kuulepas Syyttäjä! Viimeisen kahden vuoden aikana olen oppinut sitä sun tätä kontrollista ja otteen hellittämisestä. En ole enää se sama stressaaja, kuin ennen. Olen joustavampi. Olen armollisempi. Elämässä ei yksinkertaisesti voi hallita kaikkea. Mukana on aina riskitekijöitä, esteitä ja yllätyksiä. Olen yllättänyt jopa itseni - monessa mielessä. Mutta olen oppinut rentoutumaan sanomalla: elämä on! Olen kirjoittanut tästä aiheesta paljon. Etkö muista?

Syyttäjä kohautti olkapäitään. Mutta miksi sitten kiristelet öisin hamapita? Se kysyi, ennen kuin häipyi.

Sankaritar jäi pohtimaan Syyttäjän sanoja. Ja sitä, oliko hän tosiaan palaamassa vanhoihin uriinsa, taulukkoineen, listoineen, kaikkineen.

Sankaritar päätti, ettei ollut.

Kyse oli ainoastaan vastuuntuntoisesta valmistautumisesta maratonille. Niin pitkä kilpailu oli otettava tosissaan. Niin sanoivat kaikki kokeneet juoksijat. Mutta elämä, maratontreeni mukaan lukien, oli sekin otettava sellaisena, kuin se tuli.

Piti tehdä parhaansa niissä olosuhteissa, mitkä annettiin.

Ja niin Sankaritar jätti sen kummemmat pähkäilyt ja suuntasi joogaan. Siellä saisi ainakin venyttää kaikki viimepäivien treenin tuomat kireydet taivaan tuuliin ja aloittaa puhtaalta pöydältä - tai ainakin ihan vähän joustavampana.