Poika ja sen äiti

Sankaritar oli saanut Masentajasta uskollisen lenkkitoverin. Joka päivä tämä kiusanhenki puki lenkkitossunsa jalkaan, heti kun se näki Sankarittaren tekevän samoin. Vaikka Sankaritar kuinka yritti livistää ovesta ennen kuin Kiusaajat huomasivat hänen aikeitaan, aina joku heistä ehti mukaan.

Viime aikoina nopein oli ollut Masentaja ja se alkoi käydä todelliseksi riesaksi.

Sankaritarta ei nimittäin enää juurikaan huvittanut lähteä juoksulle. Juoksusta oli lähtynyt maku. Ja Masentaja tuntui saaneen siitä uutta voimaa. Se oli kasvanut suorastaan jättiläiseksi.

Sankaritar olisi mieluiten jättänyt koko maratonin. Ei huvittanut. Ei.

Ystävälliset ihmiset sanoivat, että se kuului asiaan. Että oli ihan normaalia, että tässä vaiheessa, kun piti juosta noin kahdeksan tuntia viikossa, juoksu alkoi käydä työstä. Se vei yksinkertaisesti liian paljon aikaa.

Sankaritarta ystävälliset sanat eivät paljoa lohduttaneet. Häntä väsytti, mutta se ei auttanut. Hän oli sitoutunut juoksemaan. Kaiken lisäksi hän oli lupautunut keräämään rahaa hyvään tarkoitukseen, lasten saattokoti Kinderhospiz Sonnenhofille. Kaiken kukkuraksi hän oli laittanut tavoitteekseen kirjoittaa treenistään blogia. Joka ikisestä treenipäivästä. Ei siinä mitään, mutta takana oli muutama rankka viikko, lapset kotona 24/7 ja paljon töitä. Sankaritar oli uupunut - kaikin tavoin.

Kaiken lisäksi Sankarittarella oli tällä viikolla erityinen haaste: tarhaloma oli ohi, mikä tarkoitti, että pienimmät olivat aamuisin siellä leikkimässä. Mutta esikoinen oli tänä syksynä siirtymässä tarhasta kouluun. Seuraavien viikkojen ongelma oli, ettei koulu ollut vielä alkanut.

Täytyi keksiä siis uusia keinoja noudattaa treeniohjelmaa. Sankaritar ei kuitenkaan kokenut olevansa enää kovinkaan luova. Ideat olivat vähissä, mutta vaihtoehtoja ei ollut: the show must go on! Niinpä Sankaritar rohkaistui Masentajan kaikista uhkakuvista huolimatta kysymään esikoiseltaan, miten olisi yhteinen lenkki.

Poika suostui.

Yhdestä lenkistä tuli toinen, kolmas, neljäs - jopa pitkälle 21,5 km lenkille poika oli halunnut lähteä mukaan.

Jos ajaisit pyörällä, kun äiti juoksee, Sankaritar oli kysynyt arasti. Ja poika oli ollut innoissaan. Hän oli ollut ylpeä ja tohkeissaan. Riemuinnut, miettinyt, suunnitellut, valmistautunut, vetänyt äitiään lenkille kokonaisen viikon ajan. Yhteensä 46,5 yhteistä kilometriä hän oli ajanut äitinsä rinnalla.

Karkoittanut Masentajan ja muut Kiusaajat. Antanut äidilleen uuden ilon ja innon juoksuun.

Ma: 5,5 km - Gustavin kanssa
Ti: 5,5 km - Gustavin kanssa
Ke: 5,5 km - Gustavin kanssa
To: Jooga
Pe: 8,5 km - Gustavin kanssa
La: 13 km - yksin
Su: 21,5 km Gustavin kanssa Müggelsee-järven ympäri