Sankaritar oli ikionnellinen palatessaan sunnuntaiselta pitkältä lenkiltään: hän oli juossut ensi kertaa elämässään 29 kilometriä! 18. km kohdalla hän oli vilkaissut ensimmäistä kertaa kännykkäänsä. Sports Tracker oli ilmoittanut lenkin pituuden. Sankaritar ei ollut uskonut. Sen piti olla virhe, hän oli ajatellut. Aina välillä GPS sekoili ja laski lenkin pituudeksi outoja etäisyyksiä.
Juostessaan eteenpäin, Sankaritar laski päässään, että tällä kertaa matkaa taisi oikeasti olla taittunut jo sen verran. Hän oli tosiaan juossut huomaamattaan melkein kaksikymmentä kilometriä, vaikkakin hitaasti.
Matka jatkui.
Loppusuoralla, noin kilometri 27 kohdalla, Sankaritar muisti yhtäkkiä, miltä hänestä oli tuntunut samassa kohtaa vuosi sitten. Silloin hän oli juossut kympin lenkin ja oli samassa kohtaa, kilometri kahdeksan kohdalla, tuntenut olonsa aivan yhtä väsyneeksi, kuin nyt. Sellaiseksi uupuneen onnelliseksi. Kun lonkissa ja reisilihaksissa tuntuva väsymys muuttuu kasvoilla ylpeäksi hymyksi.
Mikä voittajafiilis, kun oivalsi kehittyynsä vuoden aikana niinkin paljon!
Onnittelut!! Hienoa, että huomaa kehityksen ja voi iloita siitä!
VastaaPoista