Maanantaina Sankaritar vietti ansaitun lepopäivän. Oli ihanaa käydä aamulla suihkussa ja pukea kauniit vaatteet päälle lenkkivaatteiden sijaan. Laittaa hiukset ja jopa meikata. Aloittaa päivä ihan tavallisesti jo aamulla, eikä vasta myöhemmin lenkin jälkeen.
Lastentarhassa kaikki lapset kutsuivat Sankritarta nimellä "Sport-Mama". Hilda, Sankarittaren kaksivuotias kuopus uskoi, että äiti oli lenkillä koko sen ajan, kuin hän oli tarhassa. Voisi olla tietenkin pahemminkin, Sankaritar ajatteli. Lapset voisivat kutsua häntä vaikka TV-äidiksi tai Läski-Mamaksi. Sankaritar koki pienen ylpeyden kipinän sisällään.
Samalla Sankaritar kuitenkin tajusi, että homma alkoi lähteä hiljalleen hanskasta: Elämässä oli muutakin kuin urheilu! Saisi tulla jo se maratoni! Että olisi aikaa muuhunkin.
Tiistaina Sankarittaren ohjelmassa luki "60 min tempo". Juoksu luisti hyvin ja 10 km täyttyi ajassa 55:33. Ihan hyvin treenijuoksulle. Etenkin, jos oma ennätys kympin juoksukilpailussa on ollut vain noin minuutin nopeampi: 54:30!
Keskiviikkona Sankaritar joutui jättämään juoksun muiden asioiden tähden. Esikoisen koulunalku vaati paljon järjestelyjä.
Torstaina vuorossa oli "5 x 1000m". Sankaritar juoksi yhteensä 6 km, joista 5 x 1000m aikaan: 4:55. Yksittäisten kilometrien välillä Sankaritar tasoitti hengitystään aina noin puolen minuutin ajan.
Kova vauhti oli haasteellinen ja Sankarittaren täytyi tehdä tosissaan työtä pysyäkseen koko kilometrin alle viiden minuutin vaudissa. Silti se oli mahdollista eikä endorfiineistä ei ollut pulaa tällä juoksulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti