Sankaritar oli tosiaan viettänyt lomaa! Lapset olivat vuosittaisella, viikon pituisella lomalla isällään, eikä Sankarittaren tarvinnut ajatella mitään muuta kuin omaa napaansa - kokonaiset seitsemän pitkää päivää! Hän oli muistanut kyllä juosta, mutta oli unohtanut kirjoittaa. Ajatella. Työstää. Oli vain elänyt, ollut, nauttinut.
Tässä muistelu Sankarittaren viime viikon yksittäisistä juoksuista:
La 2.8. Kuumuudesta huolimatta juoksu tuntui Sankarittaresta ihan hyvältä. Mukana oli urheilujuomaa ja sitä piti juoda vähän väliä. Olo oli kaikesta huolimatta voimakas ja 10 km hujahti 59 minuutissa. Ei todellakaan mikään loistovauhti, mutta tämä juoksu oli ensimmäinen tai ainakin toinen askel ulos akuutista juoksijakriisistä, joka kummitteli edelleen mielessä (SCC City Nacht)...
Su 3.8. Sankaritar oli palkannut lastenvahdin hintaan 8€/tunti ja oli lähdössä ohjelmssa lukevalle 25 km juoksulle. Juoksusta pitäisi selvitä kaikkineen (lastenvahdin kanssa jutustelu mukaan lukien) noin kolmessa tunnissa. Sankaritar laski: tekee 24€. Sitä suuremmat olivat paineet. Sitä huonompi tuuli jo etukäteen.
Ensimmäiset 7 km kulivat auringossa ja Sankaritar koki riutuvansa, suorastaan sulavansa. Kuudennen kilometrin kohdalla Sankaritar purskahti kaunistelemattomaan, surkeaan itkuun ja päätti, että lopettaisi siihen paikkaan koko maratontreenin. (Tähän väliin täytyy lisätä muistutus viime viikojen juoksijakriisistä, jolloin Sankarittaren olo oli ollut kaikkea muuta kuin sankarillinen.)
Sankaritar pysähtyi juomaan, hengitti syvään ja laski, että kotiin olisi toiset 6 km. Lenkistä tulisi siis 12 kilometrin pituinen, ellei hän sitten liftaisi kotiin. Ei tietenkään liftaisi.
Ajatus kannoilla kääntymisestä ahdisti. Sankaritar alkoi tehdä itsensä kanssa sisäistä kauppaa: vain kuusi kilometriä enemmän (= 18km) ja hän voisi juosta koko järven ympäri ja säästyä ahdistavalta epäonnistumisen tunteelta.
Lopulta lenkistä tuli 21 km pituinen kaikkine koukeroineen. 21km ei ollut aivan 25 km, muttei täysi epäonnistuminen sekään! Aikaa oli mennyt aivan liikaa, mutta ainakaan lapsenvahdille ei tarvinnut maksaa suunniteltua enempää. Sitäpaitsi järven toisella puolella juoksu oli alkanut luistaa sadepisaroiden putoillessa palaneille olkapäille. Mieli oli ollut ihan hyvä.
Ma 4.8. lepopäivä
Ti 5.8. 10 km aikaan 57:00 + 8 min = 65 min. Ihan hyvä treeniaika. Hyvä mieli. Näin on hyvä! Ja ne endorfiinit!
Ke 6.8. 10 km intervalleja. 59:00.
To 7.8. Kymmenenvuotis hääpäivä. Jos olis. 12 km - 1:15 h.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti